Lainsäädäntö:Varjosalon lakikokoelma

Laki vallasta

I Luku - Suurkaani

1 §

On läänillä johtaja, johtaja on Suurkaani. Hänellä on valta, valta yli koko Varjosalon mäkikansain suuren kaganaatin.

Suurkaani on jalo, suurkaani on oikeamielinen ja hyvä.

Suurkaanin yllä olkoon kuningas, sillä tämän uskollinen vasalli suurkaani on.

2 §

On Suurkaanilla neuvonantajat. Olkoot neuvonantajat Mestarein kollegio. Kollegio ilman mestareita on kuin polku ilman kulkijaa. Koostukoot tämä totuudenpolun kulkijoista, polun mestareista.

3 §

Sanonta käy, että vuoren huipulla on yksinäistä. Sanonta lienee näin, mutta turhuutta sei ei ole täynnä. Näkökulma kenties yksinäinen, mutta vuoren päältä näkee myös parhaimmat näkymät, kenties täyden kokonaisuuden. Tämän myötä, on suurkaanilla yksinään oikeus muuttaa tämän lakia, jota koko Varjosalon mäkikansain kaganaatin alueella noudatettakoon.

II Luku - Vallan perimä

1 §

Viisaus; etsitty ja viipyilevä on ajan kanssa saapuva. Täten on Mestarein kollegio aikaansa edellä. Suurkaania kun ollaan vailla, onkin saapunut muiden aika. Aika kuulla niitä, joilla viisauden sana on jo kielen päällä. Kertokoot mestarein kolleegio myös sen, ken on suurkaanin todellinen seuraaja.

2 §

Suurkaanin valta ulottuu laajalle. Kuin auringon säteet, se valaiskoot koko varjosaloa voimallaan. Tarpeeksi kovan loisteen juuressa on myös vahva pohja ja suuri päättäväisyys. Pohja olkoot maata mäkiheimoin ja päättäväisyys tulkoot tiedosta totuudenpolun. Ilman näitä ei mestarein kollegio todetkoon suurkaanin seuraaja olevan.

3 §

Valtaa. Valtaa. Olkoot valta rajoitettu seuraavasti; Säädettäkööt niin, ettei edes Mestarein kolleegion valitseman suurkaanin ole valta niin suur’, että muuttuisi järjestys seuraajan valinnan. Näin varmistamme totuuden sekä viisauden jatkumon.

Laki taloudesta

I Luku - Yrityistoimesta ja veroista

1 §

Joka yrityksen perustaa, liiketoimeen ryhtyy, tämä suurkaanin tietoon liiketoiminnan saattakoon.

Jos käsikauppa alle sadan kruunun arvoinen on, ei tätä liiketoimena katsota. Tähän ajatukseen myös suurkaani yhtyy.

2 §

Kaikesta kaupasta, kuin portin käytöstä sen vartijalle, maksattakoot kymmennys kaupan arvosta suurkaanille.

3 §

Vapaus verosta tuosta jokaisen kansalaisen velvollisuudesta olkoot säädetty vain suurkaanin toimesta harvalle ja valitulle.

Totuudesta emme tingi. Näin myös sanottakoot, kun vouti verojaan karhuaa. Näin suurkaanin käskystä on, ettei totuudenpolun munkeilla tai mestareilla velvollisuutta veronmaksuun ol’.

Laki maankäytöstä

I Luku - Maan omistamisesta, käytöstä ja rakentamisesta

1 §

Kuin säteet auringon ja valta suurkaanin, on kaikki mitä se koskettaa hänen. Varjosalossa on maata ja se maa on suurkaanin. Maata ei myydä, ei tämä ole kaupan. Tämä olkoon totuuden tie.

2 §

Synkkää on ilman soihdun valoa, tai auringon säteiltä piilossa maan alla; myös Varjosalon kukkuloissa ja siellä kaivetuissa kaivoksissa. Kaivostoiminta, auringolta piilossa, olkoon luvallista vain läänin toimesta, suurkaanin toiveesta.

3 §

Puu kasvaa, se hakataan ja sahataan. Puuta, sahattuna tai ei, käytetään moneen. Näin on käynti tuotannon puiden saralla. Rajattua on moni asia, lukien mukaan tämä. Jos isoksi käy hakkuu- tai raivausprojekti, kysyttäköön tähän lupa lääniltä.

4 §

Suuri on kauneus luonnon, näin myös monien rakennusten, etenkin suurten arkkitehtien. Varjosalossa tämä kauneus on suuressa arvossa. Kauneus katsojan silmässä, kuitenkin seuraten vain yht’ silmää. Suurkaani hyväksyköön kunkin rakennustyylin, jos tämä on rakennettavaksi sopiva. Muutoin olkoot sen kauneus katoavaista ja jääköön muiden silmien katsottavaksi, Varjosalon ulkopuolelle.

5 §

Kylmää, kylmää. Kylmyys tuo selviytyjän suurin uhka ja pohjoisen suurin olemus. Jos kastut, sen kokea saat. Vältä siis vettä, tuota elämän eliksiiriä muutoin kuin juoden- muuten halla vie. Suurkaanin päätöksestä olkoon niin, ettei Varjosalon mäkikansain kaganaatin alueella saa sataa vettä.

Laki totuudesta

I Luku - Totuudenpolku

1 §

Uskon asia, monelle sydämen asia. Varjosalon kaganaatti tuntee uskon ja pitää tämän arvossa. Totuudenpolun uskolle suodaan rauha ja tämä uskon arvostus.

2 §

Sanottakoot, että uskonvapaus kellä vain on, suotavaa ei ole estää virran kulkua. Ketään, saatika suurkaania, ei sovi houkutella pahoille teille, vastavirtaan rämpimään. Jos näin on käypä, perii saatavansa kuoleman hukka.

II Luku - Totuudenpolun luostarialuen

1 §

Totuuden tyyssija, luostari kultainen. Missä munkit elävät ja uskoaan toimittavat, polkua kulkien elämää oppivat. Totuudenpolun luostari toimikoot itsenäisesti, totuudenpolun luostari olkoon autonominen tontillaan. Lain sana painaa yhä, vaan ei lupaa kaipaa puunhakkuu tai liiketoimi.

2 §

Vapaus on häilyvää, käy sanonta kyyninen. Sääntöjen päällä painaa lisää sääntöjä. Viisaan voi sana käydä; “On säännöissä autuus”, vaan totuus, se olkoot silti tulkinnanvaraista. Totuudenpolun luostarialueella olkoon omat sääntönsä, lakinsa. Huomioikaa, ei täst’ huolimatta Varjosalon lain sana hiekkene, vaan kaikuu voimakkaasti luostarin seinillä paikallisen säännön yllä.

Laki oikeuskaaresta ja turvallisuudesta

I Luku - Varjosalon tuomioistuin

1 §

Mikä on oikeudenmukaista ja kuka saa toisen kohtalosta muovata toisenlaista, sen päättää Varjosalon tuomioistuin. Tuo laintulkinnan tyyssija, oikeuden sanelija. Tuomioistuin olkoon puolueeton tulkinnassaan ja lain nojalla päätöksensä perustakoon. Jos ei ole oikeutta, niin ei ole mitään.

2 §

Tuomarin sana on painava, eikä siihen tehtävään sovi kuka tahansa. Vain mestari totuuden lie tarpeeksi viisas polun on näyttämään tie. Joskus myös munkki valaistunut voi nähdä sen, mitä mestari edeltä tämän. Olkoon Varjosalon tuomioistuimen tuomari siis mestari, tai näiden arvostama munkki.

3 §

Kun lakia kuninkaan tai tämän vasallin rikotaan, on säädettävä rangaistus. Ei oppi kokemuksen ylitä muu, on viisaus tuleva joskus kantapään kautta. Säädettäköön niin, että Varjosalossa ei kuolemantuomiota määrätä. Ei muuten voi tuomittu opiksi ottaa, jos ei elämä jatku polulla virran.

4 §

Aina ei yhden ääni kanna, jolloin tukeva käsi kantaa kahta kauemmin. Jaettu taakka on kevyt kantaa. Olkoon kullakin henkilöllä mahdollisuus tähän; henkilö itselleen edustajan nimittää voi.

II Luku - Valitusoikeus

1 §

Tuomio olkoon sana viisauden. Ei tätä myöten oikeus käy myöhemmin enää pyynnöstä perumaan muuta kuin syystä painavasta; Yhteistyö on voimaa, ja paino Yhteisön ylittää painon yksinäisen. Täten kansalainen voi valituksensa Arkkiprotektorille esittää.

2 §

Ei Yhteisö kuitenkaan ainut ole, joka oikeutta mahdillaan käy muuttamaan. Mestarein kollegio, uljaat suurkaanin neuvonantajat, myös vallan omaavat tuomion muuttaa, jos virran tahto näin huuhtoaa.

III Luku - Riidanratkaisu

1 §

Sana sanaa vastaan, ei kahden kesken harkka kenties loppua näe. Ratkaiskoon Varjosalon tuomioistuin myös riidat, ja näitä soturimiliisi tarvittaessa vahvistakoot.

2 §

Kun yksi kanteen nostaa, olkoon hän kantaja. Ketä vastaan se nostetaan, vastaaja on. Kukin asiaan ajakoon ratkaistavaksi tuomioistuimen.

IV Luku - Varjosalon soturimiliisi

1 §

Ei rauhaa ilman turvaa. Varjosalon mäkikansain kagnaatin turvatkoon soturimiliisi, nuo uljaat turvallisuusjoukot. Soturimiliisin tehtävänä turva; vastuksen sattuessa lupa on väkivoimaan turvautua.

2 §

Johtaja näyttäköön esimerkkiä; Suurkaani olkoon Varjosalon soturimiliisin pää. Mikäli aika tiukaksi käy tai muut velollisuudet mukanaan vie, nimittäköön suurkaani tehtävään arovahdin.

3 §

Valtaa käyttävät, soturimiliisin soturit uljaat. Näiden vallan luonne toimeenpanevaa. Soturi käskee, kansalainen seuratkoon. Samoten olkoon valtaa Yhteisön voimilla. Polkuläänein soturit, uljaita hekin, voikoot käyttää valtaa Varjosalossa, jos tuolle tarvetta on.

Rikoslaki

I Luku - Soveltamisesta

1 § Alueellisuus

Kuin maassa maan tapaan, niin myös läänissä läänin tapaan, sovellettakoon Varjosalossa tapahtuneen arvioinnissa Suurkaanin lakia.

2 § Yritys

Joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön. Rikos ei liene leikki, vaan tällä seuraukset painavat on. Olkoon kuitenkin niin, ettei rikoksen yrittämisestä katsota tuomio olevan yhtä ankara, kuin sen onnistuneesta suorituksesta. Puolet polusta kuljettu, puolikas olkoon rankaisu tämän.

3 § Osallisuus

Olkootkin niin, että joukossa äly kaikkoaa, on kukin osallinen teosta vastuussa. Osalliselle tuomittakoon yhtä ankara rangaistus kuin rikoksen tekijälle. Näin on oleva virran tahto.

4 § Kollektiivinen tuomio

Yksimielinen äänestys, ääni yhtenäinen. Se on vahva. Jos yhteisö, organisaatio tai muu yhteistuumin ja yksimielisesti rikokseen käypi, olkoon kukin jäsen katsottava osalliseksi rikoksen.

II Luku - Henkilöön kohdistuvat

1 § Pahoinpitely

Väkivalta, toisen satuttaminen ja tuskan aiheuttaminen. Monen surun aiheuttaja, kuitenkin rauha tavoitteena monesti perusteltu. Joka toista oikeudetta vahingoittaa, tuomittakoon pahoinpitelystä.

2 § Tappo

Virta lopulta kunkin vie, vaan ei liian aikaisin tule toista lähettää; henkilön kuoleman aiheuttamisesta muutoin kuin suunnitellusti tai harkiten tuomittakoon tekijä taposta.

3 § Murha

Ken toisen kuoleman aiheuttaa ja teko suunnitelmallisuuden ja harkinnallisuuden täyttää, tuomion tulee käydä seuraavasti harkiten harkiten; tuomita tulee tekijä teosta murhan.

4 § Vapaudenriisto

Kunkin sielu sidottu vapauteen, vapauteen liikkua. Ei vankeustuomiota mukaan lukien, saa ketään rajoittaa. Ken oikeudetta toisen vapautta rajoittaa, vapaudenriistosta hän olkoon tuomittava.

5 § Uhkailu

Jos uholla jotain saavuttaa, se on harvoin sen arvoista. Joka uhkaa toista olkoot sanoin, väkivalloin tai muutoin, tuomittava uhkailusta on.

6 § Ampuminen ratsutta

Ordassa tila on ampujain, jousi, ratsu uljain. Älkäätte jousta noustako, ellette selästä ratsun.

III Luku - Omaisuuteen kohdistuvat

1 § Varkaus

Kuin rotta, toisen omaisuutta vieden luvatta saattaa elää varas. Toisen omaa luvatta vienyt tuomittakoon varkaudesta.

2 § Kiristys

Ken toista uhkaillen itselleen toiselta vaatii, olkoon tuomittu kiristyksestä. Kohteena vaateen olla omaisuuden lisäksi voi teko myös olla, toki myös muukin tuomaroivan arvion mukaan.

3 § Murto

Tunkeutuminen luvatta lukittuun tilaan, katsottakoon murroksi oikeuden edessä.

4 § Luonnonsuojelurikos

Kaikki metsäin suurkaanin omaisuutta on, samoin sen kaato ilman lupaa oikeudeton. Ken julkeaa käskyä tätä uhmata, tulee luonnonsuojelurikoksesta tuomita.

Metsäin karjut, sutehet, rauhoitetut aartehet, metsästäkööt älköötte näitä. Kukakin sutta, villisikaa uhmaava, toivokoon kaanin lupia.

IV Luku - Yhteisöön ja hallintoon kohdistuvat

1 § Yleinen häirintä

Olkoon rauha, olkoon järjestys. Sen voi rikkoa raju huuto tai sääntöjen vastainen toiminta. Olkoon niin, että yleistä järjestystä, kuten suurkaanin käskyä rikkova tuomittakoon yleisestä häirinnästä.

2 § Veronkierto

Kolikon saakoon vouti, nyt verosi kanna, nyt verosi kanna. Ken verot maksamatta jättää, tuomittakoon veronkierrosta.

3 § Porttikierto

Kielto käy, kerta kiellon päälle. On suloinen houkutus kierto kiellon, vaan olkoon rangaistus tästä sen mukainen, jottei houkutus koommin luokseen tuo. Se, joka kiertää porttikieltoa, tuomitaan porttikierrosta.

4 § Sataminen

Julkeaa on uhmata käskyä ylemmän, kun käsky käynyt ja selkeä on kuin taivas Varjosalon. Vaik’ pilveä näkyy, ei sataa saa. On sade kielletty käskyin arvoisan suurkaanin. Se, joka toiminnallaan sateen aiheuttaa tai ryhtyy itse sateen toimittamaan, tuomittakoon satamisesta.

5 § Suuren pentueen rikos

Koiruus, vahvuus, vaan kaanin suuruus! Näinollen olkoot koirain määräs suur’ niin vähyys. Kahta koirata suurempi pentue olkoon laiton.