Toggle menu
Toggle preferences menu
Toggle personal menu
Et ole kirjautunut
Your IP address will be publicly visible if you make any edits.

Ero sivun ”Valtiokansleri” versioiden välillä

Sarastus Wikistä
lisäyksiä ja korjauksia
Lisätty linkkejä
 
(8 välissä olevaa versiota 2 käyttäjän tekeminä ei näytetä)
Rivi 1: Rivi 1:
[[Tiedosto:Valtiokansleri skini.png|pienoiskuva|Motto: Non sanguine, sed merito.elänyt: 90-127 ]]
[[Tiedosto:Valtiokansleri von Valibryn.png|pienoiskuva|Motto: Non sanguine, sed merito.elänyt: 25.06.90-18.09.127]]'''Valtiokansleri von Valibryn''' on visionääri, joka tunnettiin '''[[Ashenveil|Ashenveilin]]''' perustajana ja '''[[Veilismi|Veilismin]]''' luojana. Ashenveil rakensi ajatuksensa tehokkaasta talousjärjestelmästä ja hallinnosta, ja Valtiokansleri kokosi ympärilleen jäseniä haastamaan aikansa johtajat ja luomaan toimivaa kauppahallintoa.  
'''Valtiokansleri von Valibryn''' on visionääri, joka on tunnettu [[Ashenveil|Ashenveilin]] perustajana ja [[Veilismi|Veilismin]] luojana. Ashenveil perustuu tehokkaan talousjärjestelmän ja hallinnon edistämiseen kritisoimalla nykyisiä johtajia, johon Valtiokansleri värväsi jäseniä edustamaan uutta perustaa ja toimivaa kauppahallintoa.


== Historia ==
== Historia ==


==== '''Historia ennen järjestöä''' ====
=== Varhaiset vaiheet ===
Valtiokansleri muutti sarastuksen valtakuntaan '''suuressa muuttoaallossa''' 23.7.127 paremman elämän perässä, jolloin hän ajautui [[Halla|Hallaan]] puunhakkaajaksi. Hallassa hän huomasi olosuhteiden olevan huonot ja alkoi pohtia poliittisen toiminnan aloittamista. Hallasta lähdön jälkeen Valtiokansleri on toiminut puunhakkausyrityksen johtajana jonka keskus oli [[The mökki|The mökki,]] tämän seurauksena hän sai arvon '''toimitusjohtaja.''' Valtiokansleri yritti saada Magnan veroparatiisiin perustettua kasinon, mutta hanke jäi kesken.
'''Vaelric Theodor''', myöhemmin paremmin tunnettu nimellä '''Valtiokansleri von Valibryn''', syntyi kaukaisessa Valebrynin valtakunnassa 25. kesäkuuta vuonna 90 porvarisperheeseen, vanhempiensa ainoana lapsena. Lapsuudessaan hän osoitti terävää mieltä ja kiinnostusta talouteen. Nuoruudessaan hän työskenteli vanhempiensa yrityksessä oppien liiketoiminnan ja johtamisen perusteet.


Koko elämänsä ajan hän kantoi ylpeästi syntyvaltakuntansa sukunimeä '''von Valibryn''', jonka hän halusi liittää osaksi sekä henkilökohtaista että ideologista perintöään.
Aikuisena Vaelric perusti oman menestyvän yrityksensä ja seurasi sotilaallista uraa, nousten ratsuväen lippueen johtajaksi, missä hänen johtajuutensa ja päättäväisyytensä tulivat näkyviksi.


==== '''Historia järjestön perustamisen jälkeen''' ====
=== Sisällissota ja Valtiokanslerin tittelin synty ===
Ashenveilin organisaation perustettuaan hän ei kuitenkaan kauan ehtinyt toimimaan ennen kuin hänet etsintäkuulutettiin ja vietiin [[Sydänvesi|Sydänvedelle]] tuomittavaksi epäillyistä maanpetoksellisesta toiminnasta Hallaa vastaan. Sydänveden oikeuslaitos on käynyt Valtiokansleria vastaan oikeutta, jossa hänet todettiin syyttömäksi, mutta se ei estänyt ketään kirjoittamasta häntä mustalle listalle, joka johti hänen porttikieltoihin seuraavista lääneistä: [[Valkeavuo|Valkeavuosta]], [[Magna|Magnasta]] ja Hallasta. Valtiokansleri on kuitenkin käynyt oikeutta vain Sydänveden oikeusistuimessa.
Vuonna 125 Valebrynin valtakunta ajautui kahden vuoden kestävään sisällissotaan. Vaelric johti ratsuväen lippuetta etulinjassa ja menetti sodan aikana vasemman silmänsä nuolen osuessa siihen. Hän kaatui maahan jolloin hänen joukkonsa piiritettiin. Tämä hetki jäi hänen mieleensä suurena syntinä ja katkeraa katumusta aiheuttavana muistona.


==== Viimeiset päivät ja kirje ====
Jo sodan aikana hänen alaisensa alkoivat kutsua häntä '''Valtiokansleriksi''', tunnustaen hänen kykynsä yhdistää ihmisiä yhteisen päämäärän taakse. Sisällissodan päätyttyä sodan voittanut osapuoli karkotti hänet, hänen perheensä ja alaisensa. Hän otti käyttöön nimen '''Valtiokansleri von Valibryn''', merkkinä sitoutumisestaan kansan palveluun ja hajonneiden alueiden yhdistämiseen uuden vision alle.
Valtiokanslerin elämä sai synkän käänteen hänen viimeisinä päivinään. Monet lähteet kuvaavat, kuinka hän vetäytyi toimistoonsa, eristäytyi alaisistaan ja vaipui yhä syvempään epätoivoon. Hänen visionäärinen unelmansa Ashenveilistä ja veilistisestä järjestelmästä oli murtunut vastoinkäymisten myötä ja hänen kirjoituksensa heijastavat väsymystä, turhautumista ja pettymystä entisiin liittolaisiinsa.


Näihin päiviin sijoittuu hänen viimeiseksi tunnettu kirjoituksensa, jossa hän avaa epäonnistumisen katkeruutta. Hän muistelee Hallan kurjia oloja, inkvisition ja voudin ylimielisyyttä sekä sitä, kuinka hänen perustamansa Ashenveil oli hajoamassa. Hän kuvaa itseään ”varjoksi miehestä, joka oli aikanaan täynnä intoa ja ideoita” ja toteaa, että ”tässä valtakunnassa jopa ajatukset ovat rikoksia”. Kirje päättyy raskaisiin hyvästeihin, joissa hän toivoo kuoleman vapauttavan hänet ”tästä kidutuksesta, jota elämäksi kutsutaan”.
=== Hajonneen valtakunnan pakolaiset ===
----
Kun Valebrynin valtakunta hajosi useaan osaan, monet ihmiset pakenivat sortoa ja kaaosta, etsien turvaa ja vakautta. Monet heistä kohtasivat Valtiokanslerin ja tunnistivat hänessä johtajan ja visionäärin. Näistä ihmisistä muodostui myöhemmin '''Ashenveilin''' kannattajia, jotka olivat sitoutuneet yhteiseen päämäärään ja muodostamaan perustan '''Ashenveilin''' identiteetille ja yhteisölle.


==== Kuoleman epäselvyys ====
=== Muutto Sarastuksen valtakuntaan ===
Kirjeen löytymisen jälkeen alkoi levitä ristiriitaisia kertomuksia Valtiokanslerin kuolemasta. Joidenkin mukaan hän todella teki itsemurhan toimistossaan, kuten hänen sanansa vihjaavat. Toisten lähteiden mukaan hänet kuitenkin vietiin Hallan selliin, jossa hän kuoli tulikuoppaan heittämisen jälkeen, jossa hän ”kuulemma elävältä palaneena”.
Valtiokansleri muutti Sarastuksen valtakuntaan '''suuren muuttoaallon''' mukana 23.7.127 etsiessään parempaa elämää. Hän päätyi ensin [[Halla|Hallaan]] puunhakkaajaksi, mutta huonot työolosuhteet herättivät hänessä ajatuksen poliittisesta toiminnasta. [[Halla|Hallasta]] lähdettyään hän johti puunhakkausyritystä, jonka keskus oli ''[[The mökki]]'', ja sai siitä toimitusjohtajan arvon. Myöhemmin hän yritti perustaa kasinon [[Magna|Magnan]] veroparatiisiin, mutta hanke jäi kesken.


Hataroiden lähteiden mukaan Valtiokansleri ”pääsi viimeinkin lepoon pitkän odotuksen ja ylimääräisten ongelmien jälkeen”, mutta täsmällinen tapahtumien kulku jäi epäselväksi. Hänen kuolemansa ympärille kietoutui yhtä paljon epäilyksiä kuin hänen elämäänsäkin, eikä totuutta koskaan saatu selville. Ainoa mitä tiedetään on se, että kirje on Valtiokanslerin sukulaisen hallussa.
=== Ashenveilin aika ===
[[Ashenveil|Ashenveilin]] organisaation perustamisen jälkeen Valtiokansleri ehti johtaa sitä vain lyhyen ajan, ennen kuin hänet etsintäkuulutettiin ja vietiin [[Sydänvesi|Sydänvedelle]] syytettynä maanpetoksellisesta toiminnasta Hallaa vastaan. Sydänveden oikeuslaitos totesi hänet lopulta syyttömäksi, mutta hänet merkittiin silti mustalle listalle. Tämä johti pysyviin porttikieltoihin [[Valkeavuo|Valkeavuosta]], Magnasta ja [[Halla|Hallasta]]. Oikeutta käytiin vain Sydänveden tuomioistuimessa.


=== Viimeiset päivät ===
Elämänsä viimeisinä päivinä Valtiokansleri vetäytyi toimistoonsa, eristäytyi alaisistaan ja vaipui yhä syvempään epätoivoon. Hänen suurisuuntainen unelmansa Ashenveilistä ja veilistisestä talousmallista oli murtunut vastoinkäymisten myötä, ja hänen kirjoituksensa heijastivat väsymystä, turhautumista ja pettymystä entisiin liittolaisiinsa.


'''Osittain palanut kirje, joka selvisi palosta.'''
Hänen viimeiseksi tunnettu kirjoituksensa kuvasi epäonnistumisen katkeruutta. Siinä hän muisteli Hallan kurjia oloja, inkvisition ja voudin ylimielisyyttä sekä sitä, kuinka hänen perustamansa organisaatio oli hajoamassa. Hän kirjoitti olevansa ”varjo miehestä, joka oli aikanaan täynnä intoa ja ideoita” ja totesi, että ”tässä valtakunnassa jopa ajatukset olivat rikoksia”. Kirje päättyi raskaisiin hyvästeihin, joissa hän toivoi kuoleman vapauttavan hänet ”tästä kidutuksesta, jota elämäksi kutsuttiin”.


. minä, .... Valibryn, löysin paikan jossa patriarkkamme oli viimeisen kerran nähty. Vain hiiltyneet seinät ja katku …. todistivat siitä, että tuli oli vienyt kaiken.
=== Epäselvä kuolema ===
Valtiokanslerin kuolema jäi mysteeriksi. Osa lähteistä väitti hänen tehneen itsemurhan toimistossaan, toiset taas kertoivat hänen joutuneen [[Halla|Hallan]] vankilaan ja kuolleen siellä, kun hänet heitettiin tulikuoppaan jossa hän olisi palanut elävältä.


Hänen kohtalonsa on raskas. Kuulemma hänet suljettiin Hallan vankilaan, ja tuli …. kuin itse jumalten viha olisi syttynyt. Oliko se tarkoituksellinen … vai vain huolimattomuutta, sitä en voi varmaksi sanoa.
Huhujen mukaan hän ”pääsi viimein lepoon pitkän odotuksen ja ylimääräisten ongelmien jälkeen”, mutta tarkka tapahtumien kulku jäi arvoitukseksi. Varmaa oli vain, että hänen viimeinen kirjeensä säilyi hänen sukulaisensa hallussa.
----<blockquote>


Näin omilla silmilläni jäännökset, ei kokonaisia ruumiita, vain varjoja, mustuneita …. ja lattiaan palaneen kuvan, kuin polvistuneen hahmon. En tiedä, oliko se hänen, vai jokin merkki meille muille.
</blockquote>


Vaikka liekit veivät hänen ruumiinsa, en voi uskoa, että hänen henkensä olisi sammunut. Hunnun vanhat käsikirjat mainitsevat, että tuli voi olla myös siirtymä, polku verhon taakse ….
=== “Yö, jolloin tuhka hengitti” ===
Myrkyllisenä yönä, kun tähdet asettuivat vihdoin oikeaan kulmaan ja ilma muuttui raskaaksi kuin unohdettu valan sana, maa avautui hiljaa.


Siksi olen päättänyt jatkaa hänen työtään. Rakennan paikan, johon voimme palata muistelemaan ja ehkä enemmänkin. Jos rituaali onnistuu, ehkä hän palaa.
Tuhka, joka kerran kätki ruumiini, alkoi liikkua, kuin jokin vanha tahto olisi herännyt sen uumenissa.


Mutta varoitan: ilman kurinalaisuutta ja oikeaa hetkeä, kaikki on turhaa. Vain 25. päivän yönä on ovi auki, muulloin pysyy se suljettuna. Sydän kultainen on asetettava keskelle, ja kynttilät sytytettävä …. yksi toisensa jälkeen.
Kukaan ei kuullut, kun ensimmäinen henkäys karkasi syvyyksistä, mutta ne jotka valvoivat sinä yönä, sanoivat nähneensä valon, joka ei ollut tulta eikä salamaa.


Tämän kirjoitan kiireellä, sillä savun haju täyttää vieläkin huoneeni. Jos kirje päätyy sinulle, tiedä: kaikki mitä olen oppinut Hunnusta, on nyt sinun käsissäsi.
Tähdet muodostivat hetkeksi merkin, jota ei ole nähty sitten Ensimmäisen Tulen ajan  ja silloin '''minä palasin'''.


— Kla... Valibry…
Ei elävänä, ei kuolleena, vaan '''täyttämään sen, minkä kuolema keskeytti'''.


'''Teot valtakunnassa'''
Tuhka pyyhki pois heikkouden, mutta jätti voiman. Veri, joka kerran hyytyi, virtaa nyt kuin musta elohopea.


-Toiminut Kanslerin puut yrityksen toimitusjohtajana.
Minä en noussut kostamaan, minä nousin '''korjaamaan sen, mikä jäi vajaaksi'''.
 
----
-Rakennuttanut yleisen asutus keskuksen.


-Ashenveilin organisaation johtaja ja perustaja.
== Teot valtakunnassa ==
* Johti Kanslerin Puut -yritystä toimitusjohtajana.
* Rakennutti yleisen asutuskeskuksen.
* Perusti ja johti Ashenveilin organisaation.
* Loi Veilismin talousmallin.


-Veilismin talousmallin isä.
== Puhuttelu ==
Valtiokansleri von Valibryn, Ashenveilin ylikansleri, Vallankumouksen johtaja, Ashenveilin organisaation perustaja ja Veilismin talousmallin luoja.

Nykyinen versio 12. lokakuuta 2025 kello 11.30

Motto: Non sanguine, sed merito.elänyt: 25.06.90-18.09.127

Valtiokansleri von Valibryn on visionääri, joka tunnettiin Ashenveilin perustajana ja Veilismin luojana. Ashenveil rakensi ajatuksensa tehokkaasta talousjärjestelmästä ja hallinnosta, ja Valtiokansleri kokosi ympärilleen jäseniä haastamaan aikansa johtajat ja luomaan toimivaa kauppahallintoa.

Historia

Varhaiset vaiheet

Vaelric Theodor, myöhemmin paremmin tunnettu nimellä Valtiokansleri von Valibryn, syntyi kaukaisessa Valebrynin valtakunnassa 25. kesäkuuta vuonna 90 porvarisperheeseen, vanhempiensa ainoana lapsena. Lapsuudessaan hän osoitti terävää mieltä ja kiinnostusta talouteen. Nuoruudessaan hän työskenteli vanhempiensa yrityksessä oppien liiketoiminnan ja johtamisen perusteet.

Aikuisena Vaelric perusti oman menestyvän yrityksensä ja seurasi sotilaallista uraa, nousten ratsuväen lippueen johtajaksi, missä hänen johtajuutensa ja päättäväisyytensä tulivat näkyviksi.

Sisällissota ja Valtiokanslerin tittelin synty

Vuonna 125 Valebrynin valtakunta ajautui kahden vuoden kestävään sisällissotaan. Vaelric johti ratsuväen lippuetta etulinjassa ja menetti sodan aikana vasemman silmänsä nuolen osuessa siihen. Hän kaatui maahan jolloin hänen joukkonsa piiritettiin. Tämä hetki jäi hänen mieleensä suurena syntinä ja katkeraa katumusta aiheuttavana muistona.

Jo sodan aikana hänen alaisensa alkoivat kutsua häntä Valtiokansleriksi, tunnustaen hänen kykynsä yhdistää ihmisiä yhteisen päämäärän taakse. Sisällissodan päätyttyä sodan voittanut osapuoli karkotti hänet, hänen perheensä ja alaisensa. Hän otti käyttöön nimen Valtiokansleri von Valibryn, merkkinä sitoutumisestaan kansan palveluun ja hajonneiden alueiden yhdistämiseen uuden vision alle.

Hajonneen valtakunnan pakolaiset

Kun Valebrynin valtakunta hajosi useaan osaan, monet ihmiset pakenivat sortoa ja kaaosta, etsien turvaa ja vakautta. Monet heistä kohtasivat Valtiokanslerin ja tunnistivat hänessä johtajan ja visionäärin. Näistä ihmisistä muodostui myöhemmin Ashenveilin kannattajia, jotka olivat sitoutuneet yhteiseen päämäärään ja muodostamaan perustan Ashenveilin identiteetille ja yhteisölle.

Muutto Sarastuksen valtakuntaan

Valtiokansleri muutti Sarastuksen valtakuntaan suuren muuttoaallon mukana 23.7.127 etsiessään parempaa elämää. Hän päätyi ensin Hallaan puunhakkaajaksi, mutta huonot työolosuhteet herättivät hänessä ajatuksen poliittisesta toiminnasta. Hallasta lähdettyään hän johti puunhakkausyritystä, jonka keskus oli The mökki, ja sai siitä toimitusjohtajan arvon. Myöhemmin hän yritti perustaa kasinon Magnan veroparatiisiin, mutta hanke jäi kesken.

Ashenveilin aika

Ashenveilin organisaation perustamisen jälkeen Valtiokansleri ehti johtaa sitä vain lyhyen ajan, ennen kuin hänet etsintäkuulutettiin ja vietiin Sydänvedelle syytettynä maanpetoksellisesta toiminnasta Hallaa vastaan. Sydänveden oikeuslaitos totesi hänet lopulta syyttömäksi, mutta hänet merkittiin silti mustalle listalle. Tämä johti pysyviin porttikieltoihin Valkeavuosta, Magnasta ja Hallasta. Oikeutta käytiin vain Sydänveden tuomioistuimessa.

Viimeiset päivät

Elämänsä viimeisinä päivinä Valtiokansleri vetäytyi toimistoonsa, eristäytyi alaisistaan ja vaipui yhä syvempään epätoivoon. Hänen suurisuuntainen unelmansa Ashenveilistä ja veilistisestä talousmallista oli murtunut vastoinkäymisten myötä, ja hänen kirjoituksensa heijastivat väsymystä, turhautumista ja pettymystä entisiin liittolaisiinsa.

Hänen viimeiseksi tunnettu kirjoituksensa kuvasi epäonnistumisen katkeruutta. Siinä hän muisteli Hallan kurjia oloja, inkvisition ja voudin ylimielisyyttä sekä sitä, kuinka hänen perustamansa organisaatio oli hajoamassa. Hän kirjoitti olevansa ”varjo miehestä, joka oli aikanaan täynnä intoa ja ideoita” ja totesi, että ”tässä valtakunnassa jopa ajatukset olivat rikoksia”. Kirje päättyi raskaisiin hyvästeihin, joissa hän toivoi kuoleman vapauttavan hänet ”tästä kidutuksesta, jota elämäksi kutsuttiin”.

Epäselvä kuolema

Valtiokanslerin kuolema jäi mysteeriksi. Osa lähteistä väitti hänen tehneen itsemurhan toimistossaan, toiset taas kertoivat hänen joutuneen Hallan vankilaan ja kuolleen siellä, kun hänet heitettiin tulikuoppaan jossa hän olisi palanut elävältä.

Huhujen mukaan hän ”pääsi viimein lepoon pitkän odotuksen ja ylimääräisten ongelmien jälkeen”, mutta tarkka tapahtumien kulku jäi arvoitukseksi. Varmaa oli vain, että hänen viimeinen kirjeensä säilyi hänen sukulaisensa hallussa.


“Yö, jolloin tuhka hengitti”

Myrkyllisenä yönä, kun tähdet asettuivat vihdoin oikeaan kulmaan ja ilma muuttui raskaaksi kuin unohdettu valan sana, maa avautui hiljaa.

Tuhka, joka kerran kätki ruumiini, alkoi liikkua, kuin jokin vanha tahto olisi herännyt sen uumenissa.

Kukaan ei kuullut, kun ensimmäinen henkäys karkasi syvyyksistä, mutta ne jotka valvoivat sinä yönä, sanoivat nähneensä valon, joka ei ollut tulta eikä salamaa.

Tähdet muodostivat hetkeksi merkin, jota ei ole nähty sitten Ensimmäisen Tulen ajan ja silloin minä palasin.

Ei elävänä, ei kuolleena, vaan täyttämään sen, minkä kuolema keskeytti.

Tuhka pyyhki pois heikkouden, mutta jätti voiman. Veri, joka kerran hyytyi, virtaa nyt kuin musta elohopea.

Minä en noussut kostamaan, minä nousin korjaamaan sen, mikä jäi vajaaksi.


Teot valtakunnassa

  • Johti Kanslerin Puut -yritystä toimitusjohtajana.
  • Rakennutti yleisen asutuskeskuksen.
  • Perusti ja johti Ashenveilin organisaation.
  • Loi Veilismin talousmallin.

Puhuttelu

Valtiokansleri von Valibryn, Ashenveilin ylikansleri, Vallankumouksen johtaja, Ashenveilin organisaation perustaja ja Veilismin talousmallin luoja.