Valtiokansleri

Motto: Non sanguine, sed merito.elänyt: 25.06.90-18.09.127

Valtiokansleri von Valibryn oli visionääri, joka tunnettiin Ashenveilin perustajana ja Veilismin luojana. Ashenveil rakensi ajatuksensa tehokkaasta talousjärjestelmästä ja hallinnosta, ja Valtiokansleri kokosi ympärilleen jäseniä haastamaan aikansa johtajat ja luomaan toimivaa kauppahallintoa.

Historia

Varhaiset vaiheet

Vaelric Theodor, myöhemmin paremmin tunnettu nimellä Valtiokansleri von Valibryn, syntyi kaukaisessa Valebrynin valtakunnassa 25. kesäkuuta vuonna 90 porvarisperheeseen, vanhempiensa ainoana lapsena. Lapsuudessaan hän osoitti terävää mieltä ja kiinnostusta talouteen. Nuoruudessaan hän työskenteli vanhempiensa yrityksessä oppien liiketoiminnan ja johtamisen perusteet.

Aikuisena Vaelric perusti oman menestyvän yrityksensä ja seurasi sotilaallista uraa, nousten ratsuväen lippueen johtajaksi, missä hänen johtajuutensa ja päättäväisyytensä tulivat näkyviksi.

Sisällissota ja Valtiokanslerin tittelin synty

Vuonna 125 Valebrynin valtakunta ajautui kahden vuoden kestävään sisällissotaan. Vaelric johti ratsuväen lippuetta etulinjassa ja menetti sodan aikana vasemman silmänsä nuolen osuessa siihen. Hän kaatui maahan jolloin hänen joukkonsa piiritettiin. Tämä hetki jäi hänen mieleensä suurena syntinä ja katkeraa katumusta aiheuttavana muistona.

Jo sodan aikana hänen alaisensa alkoivat kutsua häntä Valtiokansleriksi, tunnustaen hänen kykynsä yhdistää ihmisiä yhteisen päämäärän taakse. Sisällissodan päätyttyä sodan voittanut osapuoli karkotti hänet, hänen perheensä ja alaisensa. Hän otti käyttöön nimen Valtiokansleri von Valibryn, merkkinä sitoutumisestaan kansan palveluun ja hajonneiden alueiden yhdistämiseen uuden vision alle.

Hajonneen valtakunnan pakolaiset

Kun Valebrynin valtakunta hajosi useaan osaan, monet ihmiset pakenivat sortoa ja kaaosta, etsien turvaa ja vakautta. Monet heistä kohtasivat Valtiokanslerin ja tunnistivat hänessä johtajan ja visionäärin. Näistä ihmisistä muodostui myöhemmin Ashenveilin kannattajia, jotka olivat sitoutuneet yhteiseen päämäärään ja muodostamaan perustan Ashenveilin identiteetille ja yhteisölle.

Muutto Sarastuksen valtakuntaan

Valtiokansleri muutti Sarastuksen valtakuntaan suuren muuttoaallon mukana 23.7.127 etsiessään parempaa elämää. Hän päätyi ensin Hallaan puunhakkaajaksi, mutta huonot työolosuhteet herättivät hänessä ajatuksen poliittisesta toiminnasta. Hallasta lähdettyään hän johti puunhakkausyritystä, jonka keskus oli The mökki, ja sai siitä toimitusjohtajan arvon. Myöhemmin hän yritti perustaa kasinon Magnan veroparatiisiin, mutta hanke jäi kesken.

Ashenveilin aika

Ashenveilin organisaation perustamisen jälkeen Valtiokansleri ehti johtaa sitä vain lyhyen ajan, ennen kuin hänet etsintäkuulutettiin ja vietiin Sydänvedelle syytettynä maanpetoksellisesta toiminnasta Hallaa vastaan. Sydänveden oikeuslaitos totesi hänet lopulta syyttömäksi, mutta hänet merkittiin silti mustalle listalle. Tämä johti pysyviin porttikieltoihin Valkeavuosta, Magnasta ja Hallasta. Oikeutta käytiin vain Sydänveden tuomioistuimessa.

Viimeiset päivät

Elämänsä viimeisinä päivinä Valtiokansleri vetäytyi toimistoonsa, eristäytyi alaisistaan ja vaipui yhä syvempään epätoivoon. Hänen suurisuuntainen unelmansa Ashenveilistä ja veilistisestä talousmallista oli murtunut vastoinkäymisten myötä, ja hänen kirjoituksensa heijastivat väsymystä, turhautumista ja pettymystä entisiin liittolaisiinsa.

Hänen viimeiseksi tunnettu kirjoituksensa kuvasi epäonnistumisen katkeruutta. Siinä hän muisteli Hallan kurjia oloja, inkvisition ja voudin ylimielisyyttä sekä sitä, kuinka hänen perustamansa organisaatio oli hajoamassa. Hän kirjoitti olevansa ”varjo miehestä, joka oli aikanaan täynnä intoa ja ideoita” ja totesi, että ”tässä valtakunnassa jopa ajatukset olivat rikoksia”. Kirje päättyi raskaisiin hyvästeihin, joissa hän toivoi kuoleman vapauttavan hänet ”tästä kidutuksesta, jota elämäksi kutsuttiin”.

Epäselvä kuolema

Valtiokanslerin kuolema jäi mysteeriksi. Osa lähteistä väitti hänen tehneen itsemurhan toimistossaan, toiset taas kertoivat hänen joutuneen Hallan vankilaan ja kuolleen siellä, kun hänet heitettiin tulikuoppaan jossa hän olisi palanut elävältä.

Huhujen mukaan hän ”pääsi viimein lepoon pitkän odotuksen ja ylimääräisten ongelmien jälkeen”, mutta tarkka tapahtumien kulku jäi arvoitukseksi. Varmaa oli vain, että hänen viimeinen kirjeensä säilyi hänen sukulaisensa hallussa.

---

Osittain palanut sukulaisen kirje

… minä, … Valibryn, löysin paikan, jossa patriarkkamme oli viimeisen kerran nähty. Vain hiiltyneet seinät ja kitkerä katku todistivat, että tuli oli vienyt kaiken.

Hänen kohtalonsa oli raskas. Kuulemma hänet suljettiin Hallan vankilaan, ja tuli ...... itse jumalten viha roihahti. Oliko se tahallista vai huolimattomuutta,.......

Näin omin silmin jäännökset: ei kokonaista ruumista, vain varjoja, mustuneita ...... ja lattiaan palaneen kuvan, kuin polvistuneen hahmon. En tiennyt, oliko se hänen vai merkki ......

Vaikka liekit veivät hänen ruumiinsa, en voinut uskoa, että hänen henkensä olisi sammunut. Hunnun vanhat käsikirjat mainitsivat, että tuli saattoi olla myös siirtymä, tie verhon taakse.

Siksi päätin jatkaa hänen työtään. Rakensin paikan, johon voisimme palata muistelemaan ja ehkä enemmänkin. Jos rituaali onnistuisi, ehkä hän......

Mutta varoitan: ilman kurinalaisuutta ja oikeaa hetkeä kaikki oli turhaa. Vain 25. päivän yönä ovi on auki. Muulloin se pysyy suljettuna. Sydän kultainen oli asetettava keskelle ja kynttilät sytytettävä, yksi toisensa jälkeen.

Tämän kirjoitin kiireessä, sillä savun haju täytti yhä ...... Jos kirje päätyi sinulle, tiedä: kaikki, mitä opin Hunnusta, on nyt sinun käsissäsi.

— Kla… Valibry…

---

Teot valtakunnassa

• Johti Kanslerin Puut -yritystä toimitusjohtajana.
• Rakennutti yleisen asutuskeskuksen.
• Perusti ja johti Ashenveilin organisaation.
• Loi Veilismin talousmallin.

Puhuttelu

Valtiokansleri von Valibryn, Ashenveilin ylikansleri, Vallankumouksen johtaja, Ashenveilin organisaation perustaja ja Veilismin talousmallin luoja.