Tämä on opas, ei sääntö, mutta tämän pohjalta saatetaan antaa varoituksia jos talo rikkoo merkittävästi opasta ja näyttää rumalta. Rakennelmat on hyvä pitää realistisina.
Johdanto
Toisin kun elokuvat ja sarjat joskus antavat ymmärtää, keskiaika oli värikästä ja siistiä. Puhtautta ja värejä arvostettiin aivan yhtä paljon kuin nykyäänkin, ja harmaat, sumuiset ja synkät rakennukset eivät olleet normi. Keskiaika ei ollut myöskään fantasiaa, ja esimerkiksi muilla palvelimilla hyvinkin toimiva ja hieno rakennustyyli ei välttämättä ole se oikea Sarastukseen. Aina on suotavaa tavoitella realismia, vaikka samalla joskus tiettyjen taiteellisten vapauksien ottaminen voi olla hyväkin idea.
Mitä tahansa rakennat, hae aina inspiraatiota oikeasta elämästä ja varmista, miltä suunnitelmaasi vastaava rakennus olisi näyttänyt todellisuudessa. Jos löydät itsesi tilanteesta jossa et vain yksinkertaisesti löydä tavoittelemaasi rakennustekniikkaa keskiaikaisista rakennuksista niin todennäköisesti olet tekemässä jotain epärealistista.
Kylät
Maasto ja sijainti
Puolet kylän rakentamisesta on hyvän sijainnin etsimistä. Yksiselitteisen täydellistä maastoa kylälle ei ole, vaan hyvä sijainti riippuu vahvasti kylän tyylistä, elinkeinoista ja kulkuyhteyksistä. Esimerkiksi maaseutukylä, jossa pääelinkeino on maanviljely, on hyvä sijoittaa alueelle missä on paljon laakeaa, tasaista niittyä. Puolestaan kaivoskylät kannattaa sijoittaa tietenkin kaivoksen lähelle.
Kulkuyhteydet ovat kylien elinehto, ja kylän sijaintia miettiessä on hyvä miettiä, missä kulkee lähin tie johon kylän voi yhdistää, tai yhdistyykö läheinen vesistö muihin asutuskeskuksiin helposti. Hyvällä paikalla oleva kylä toimii myös luonnollisena pysähdyspaikkana matkaajille. Toisinaan kyliä on tehtykkin suoraan merkittävän kulkureitin varrelle, joka luo luonnostaan kaupankäyntiä.
Ideaalitilanteessa kylää rakentaessa maastoon ei tarvitse koskea ollenkaan, poislukien tiet ja pienet korjaukset. Harkiten voit kuitenkin kaivaa esimerkiksi pienen puron kylän poikki, mutta huomioi aina isommissa maaston muutoksissa syyt sille, miksi maasto on sellaista kuin on: esimerkiksi purojen tulee lähteä jostain, vaikkapa vuoristosta. Jokia, vuoria tai suuria mäkiä ei kannata edes lähteä tekemään itse. Kyliä tehdessä voit pohtia kylien pysyvyyttä. Kaivoskylät eivät Sarastuksessakaan välttämättä kestä ikuisesti taloudellisesti, joten niissä tuskin olisi suuria kivirakennuksia. Toisaalta, maanviljelyyn pohjautuvat kylät ovat yleensä paljon pysyvämpiä.
Pellot ja viljelmät
Peltojen rakentaminen voi pintapuolisesti tuntua todella yksinkertaiselta ja sitä se onkin, jos päättää tyytyä yhteen suureen, tasaiseen peltoaukioon jollaista ei Sarastukseen voi suositella. On olemassa useita erilaisia tapoja, joilla pellosta saa huomattavasti realistisemman ja sitä kautta elävämmän ja paremman näköisen. Kannattaa myös ottaa huomioon se, että pelkästään pellon pinta-alaa kasvattamalla maatilasta ei saa yhtään suurempaa, muutoin kuin tietenkin varsinaisen tuottavan alueen osalta. Muurien, puiden, teiden, polkujen, katosten ym. rakentamisella “katkaistaan” aukeaa ja saadaan maatila-alueesta monimuotoisempaa ja sitä kautta paljon suuremmalta vaikuttavaa.
Sarkajaot, eli suuren pellon jaottelu pensas-, kivi- tai puuaidalla tekee aukiosta heti vähemmän tyhjän ja aution. Jokaiselle saralle on helppo määritellä oma hoitajansa sekä korjuuaikansa, jolloin eri tuotteiden kasvatus omilla saroillaan on paljon selkeämpää kuin kokonaisen suuren peltoaukioiden täyttäminen tietyllä tuotteella.
Peltojen (huom. ei sarkojen) väliin on hyvä tehdä tie. Käytännössä aina on tarve päästä vähintäänkin pellon laitaan kärryillä. Teitä pitkin kulkevat tilan työmiehet ovat myöskin miellyttävämpi näky kuin jatkuvasti peltojen läpi pomppivat. Jos sarkan koko jostain syystä kasvaa pientä suuremmaksi, on pellolle hyvä tehdä “käytäviä” joita pitkin pellolla pääsee kävelemään tallaamatta viljelyksiä.
Eläinten laitumet jäävän usein Minecraftissa hyvin pieniksi, sillä mitään erityistä tarvetta ei laidunalueen pinta-alan kasvatukselle ole. Suuret laitumet olivat kuitenkin realistisia, ja pienissä, muutamien kymmenien neliöiden aitauksissa eläimiä ei säilytetty ikinä lyhyttä aikaa pidempään. Eläinten breedausta varten on hyvä tehdä laitumen sivuun pienempi, aidalla laitumesta erikseen jaettu alue tai katos.
Julkiset rakennukset
Tarve julkisille rakennuksille vaihtelee kylästä kylään ja riippuu vahvasti kylän elinkeinoista ja tarkoituksesta. Jokaisesta kylästä on kuitenkin hyvä löytyä jonkinlainen yleinen viheriö tai aukea, jossa voi olla esimerkiksi kojuja, yleistä yhteistä oleskelutilaa ja tarvittaessa esimerkiksi ilmoitustaulu. Historiallisesti tällaisilla paikoilla kylän nimismies, vouti tai pappi on voinut myös ratkoa riitoja tai antaa julistuksia, joten jos kylääsi sopii, luo myös paikka käräjille; sen ei tarvitse olla suljettu huone.
Mitä isommaksi kylä kasvaa, sitä suurempi peruste ja tarve useammalle julkiselle rakennukselle on. Ensimmäinen ja loogisin ensimmäinen näistä on jonkinlainen raatihuone. Tämän ei välttämättä tarvitse olla merkittävästi koristeellisempi tai erottuvampi rakennus, joskin hyvä huomioida, että kyseessä on kylän edustusrakennus, joten kylän on hyvä olla varakkaammasta päästä. Raatihuoneeseen voi sijoittaa myös esimerkiksi pankin toimipisteen tai pienen kirjaston. Raatihuoneen lisäksi yksi oleellinen julkinen rakennus on kirkko, joille on oma [osionsa].
Muut julkisrakennukset on hyvä myös pitää vähemmän erottuvina, erityisesti kylissä. Esimerkiksi pääsääntöisesti puurakenteisen kylän keskellä kohoava täysin kivestä tehty kirjasto erottuu, eikä yleensä hyvällä tavalla. Julkisrakennukset voivat hyvinkin olla koristeellisempia kuin tavan rakennukset, mutta hillitysti, erityisesti kylissä.
Muurit ja tornit
Valtaosalla kylistä ei ollut muureja, sillä hyvät, toimivat muurit ovat kalliita. Kylää saattoi ympäröidä korkea puuaita, noin ihmisen korkuinen tai hieman pidempi. Näiden tarkoitus on usein ollut lähinnä estää villieläinten, erityisesti petojen, pääsyä kylään. Harkitse siis, tarvitseeko kyläsi muureja vai vaan aidan, joka rajaa kylän.
Jos päädyt siihen, että kyläsi välttämättä tarvitsee muurit, pohdi myös, tarvitseeko muurien kiertää koko kylä vai vaan tietty puoli tai osa. Esimerkiksi pääväylän varrella voi olla jopa selvä porttitalo, joka voi isoissa kylissä toimia pienenä vartioston toimipisteenä. Samaisesti jos kylä on aivan joen rannassa, muurit voivat mennä joen rantaan asti ja päättyä siihen, eikä mennä joen rantaa myöten.
Yleisesti, pidä kylämuurit maltillisina, suosi puuta kiven sijaan ja mieti muurien yleistä tarpeellisuutta kokonaisuudessaan. Jos haluat kylälle “ikää”, muista myös katsoa kivirakenteet, erityisesti muurit, tämän mukaisiksi. Kivi kestää pitkään, mutta kiveen myös jää nopeasti ajan jälki.
Kaupungit
Jos sinusta tuntuu, että haluat rakentaa kaupungin, olet todennäköisesti hyppäämässä yli yhden kaupunkien perustamisen perustavanlaatuisimmasta vaiheesta: asukkaiden hankinnasta. Kaupunki on käytännössä aina lähtöisin kylästä, joka on paisunut mittasuhteisiin jossa sitä ei enää voi sellaiseksi kutsua. Kun kylän asukasmäärä kasvaa tarpeeksi suureksi, kasvaa myös tarve kaikenlaisille asukkaita tai vallanpitäjiä palveleville rakennuksille kuten majataloille, raatihuoneille ja vartiostoille.
Mitään nykyaikaisia suurkaupunkeja ei keskiajalla ollut, joten mieti tarkasti, kuinka suuri kylästäsi on tarkoitus tulla. Kaupungin johtaminen vaatii jo pelaajamäärän johdosta todella paljon erilaisia sosiaalisia taitoja ja aikaa. Roolipelimielessä kaupunki voi myös olla “status” joka on myönnetty tarpeeksi merkittävälle kauppapaikalle.
Muurit ja tornit
Kaupungeissakaan ei välttämättä tarvitse olla jykeviä kivimuureja tai torneja, vaan pienempi, matala muuri tai jossain tapauksessa jopa kiviaita saattaa riittää. Harkitse, tarvitseeko nimenomaan kaupunkia pystyä puolustamaan sotilaallisesti, vai onko parempi vaihtoehto vetäytyä linnan suojiin hyökkäyksen sattuessa ja jättää itse kaupungin suojaus kevyemmäksi.
Jos tavoitteena on tehdä rikas kaupunki, ovat kivimuurit välttämättömiä, sillä silloin itse kaupunki saattaa olla hyökkäävälle armeijalle aivan yhtä potentiaalinen kohde kuin linnan aarrekammiokin.
Tasakattoiset, eli tässä tapauksessa sellaiset muurit ja tornit joiden “katto” on kävelytasanne ovat hyvin yleisiä. Käytännössä katetut puolustusjärjestelmät sijaitsivat vain kaikista merkittävimmissä kohdissa puolustusta, eli kohdissa jossa tarvittiin jatkuvaa, aktiivista vartiointia. Suippokattoiset tornit ovat suosittuja lähes kaikissa elokuvissa ja sarjoissa niiden fantasiamaisen ulkonäön vuoksi, mutta sellaisia ei oikeasti juurikaan rakennettu.
Muurit eivät aina olleet varta vasten tehtyjä, vaan ne saattoivat olla vain toisiinsa kiinni rakennettuja kivitaloja. Näissä kivitaloissa ei missään tapauksessa ollut maan tasolla olevia ikkunoita tai ovia kaupungin ulkopuolelle, mutta muuten ne saattoivat olla aivan tavallisten ihmisten käytössä olevia aivan tavallisia asuinrakennuksia.
Talot
Yrittäjät, kauppiaat ynnä muut jonkinlaista työkiinteistöä tarvitsevat henkilöt asuivat usein samassa talossa, jossa he harjoittivat ammattiaan. Usein asuminen tapahtui kaupan takahuoneessa tai yläkerrassa sijaitsevassa asuinhuoneessa tai huoneistossa. Erillisiä asuinkiinteistöjä omistivat pääasiassa rikkaat. Köyhät, eli tässä tapauksessa henkilöt joilla ei ollut varaa(tai työnsä luonteen johdosta tarvetta) yrityskiinteistöön asuivat usein erilaisissa kommuuneissa tai asuntoloissa.
Kaupungissa talot rakennettiin usein kiinni toisiinsa, ja kaikenlaiset omakotitalo-asuinalueet tai vastaavat eivät sovi keskiaikaiselle palvelimelle. Kauempana kaupungin keskustasta taloilla saattoi olla hieman suurempi piha-alue, mutta ainakaan muurien sisällä yhtään tilaa ei tuhlattu.
Kaupunkilaiset joutuivat enemmän tai vähemmän ostamaan ruokansa torilta, mutta pienet kotipuutarhat olivat silti tavallisia. Kaikki maa-alue käytettiin hyväksi, ja modernin kukkapuutarhan sijasta talon pieneltä takapihalta löytyikin usein lähes koko pihan kokoinen kasvimaa.
Julkiset rakennukset
Julkisia rakennuksia oli keskiajalla merkittävästi vähemmän kuin nykypäivänä. Kaupungista löytyi usein raatihuone, joka saattoi toimia myös käräjäpaikkana. Kaupunkien raatihuoneissa saattoi hyvinkin olla esimerkiksi kellotorni, kertomaan aikaa. Aikakauteen ei niinkään sovi modernit kellotornit, vaan varhaisimmat kellot olivat astronomisia kelloja (kts. Prahan astronominen kello esimerkkinä). Suuret kellokoneistot olivat kalliita ja monimutkaisia, joten harkitse sopiiko sellainen kaupungin varallisuuteen.
Erillistä vartiostoa ei yleensä ollut. Vartijat toimivat pääasiassa kaupungin muureilta ja torneista käsin, sekä pienemmissä kaupungeissa raatihuoneelta. Usein vartijat olivat aivan tavanomaisia kaupungin asukkaita jotka säilyttivät varusteitaan kotonaan. Jos kuitenkin haluat, niin vartiostolle voi myös tehdä pienen varusvaraston.
Varsinaisia tarkoitusta varten rakennettuja vankiloita ei myöskään ollut, vaan vankeja säilytettiin tilapäisesti usein raatihuoneelta löytyvissä tyrmissä. Rikollisia tuomittiin harvoin vankeusrangaistuksiin, minkä johdosta laajemmalle vankilakompleksille ei ollut tarvetta. Rangaistuksena oli yleensä sakko, jonkinlainen häpeärangaistus tai viimekädessä teloitus. Teloituspaikat sijaitsivat usein kaupungin ulkopuolella jonkin matkan päässä, kun taas häpeärangaistukset pantiin usein täytäntöön kaupungin keskustassa, esimerkiksi keskusaukiolla.
Kaikesta huolimatta julkisrakennusten kuten kirjastojen rakentaminen voi kuitenkin olla käytännöllisesti katsoen hyvä idea. Näitä ei kuitenkaan välttämättä kannata tehdä nykyajan mukaisesti muista erottuviksi rakennuksiksi, vaan sisällyttää kaupungin tyyleihin, ja erottaa ne yksinkertaisimmillaan kyltillä tai esimerkiksi patsaalla tai kuvioinnilla rakennuksen kyljessä.
Talot
Talojen muoto, koko ja materiaalit vaihtelivat käytännössä paikasta toiseen ja eri alueiden välillä saattoi olla hyvinkin laajoja eroja. Valtaosa rakennusmateriaaleista oli paikallisia, minkä johdosta mm. lasi oli harvinaista. Esimerkiksi tavanomaisemmista maalaiskylistä tuskin ikinä löytyi lasia, koska sen valmistuspaikat olivat harvassa. Monet talot saattoivat myös olla osittain tai kokonaan värjättyjä, usein halvoilla, paikallisilla väreillä. Valkoinen oli suosittu ja väriä saatiin helposti mm. kalkkia ja liitua murskaamalla. Kivijalkoja oli monessa talossa, mutta täysin kivestä tehtyjä taloja ei ollut paljoa, vaan esimerkiksi alin kerros saattoi olla kiveä.
Yksinkertaisimmat “talot” saattoivat olla vain ns. kuoppataloja eli maamajoja, jotka olivat osittain kaivettu maahan, tarjoten yksinkertaisen ja halvan suojan, mutta valtaosalla ihmisistä oli jonkinlainen talo, usein yksikerroksinen jossa oli myös vintti. Köyhemmissä taloissa prioriteettina oli käytännöllisyys, joten talot eivät olleet ylimittaisen laajoja vaan pitkälti juuri sen kokoisia, kuin niissä asuvat tarvitsivat niiden olevan.
Käytännössä lisää huoneita tai sivu rakennuksia rakennettiin vasta, kun niille oli konkreettinen tarve ja talo pyrittiin pitämään maltillisen kokoisena. Tämä teki niin itse rakentamisesta, kuin talon lämmittämisestä sen valmistuttua halvempaa.
Rikkaampien taloissa, jotka pääasiassa sijaitsivat kaupungeissa, saattoi hyvinkin olla lasi-ikkunoita erityisesti tiloissa, joissa saattoi käydä vieraita tai näkyivät kadulle. Kaupunkitalot saattoivat kohota jopa viisikerroksisiksi (ml. vinttikerros), tilankäyttöä kuitenkin rikkailla ajoi ja ajaa edelleenkin funktionaalisuus; jos kaikki tarvittavat tilat olivat, ei taloon enää lisätty kerroksia.
Julkisivut ja muu piha
Kaupungissa tai maalla, talojen julkisivut tavattiin pitää puhtaina ja yleensä “paremman näköisinä” kuin muut kyljet. Tilan salliessa, maaseudulla talon aidatun pihan julkisivupuolella saattoi olla esimerkiksi porttikaari
Lähes kaikilla taloilla, kaupungeista syrjäytyneimpiin maaseututaloihin oli jonkinlaista omaa pihaa. Kaupungeissa piha-alue oli usein hyvin pieni tai vähintäänkin tehokkaasti käytössä. Maaseudulla tai pienissä kylissä oli usein laajemminkin pihaa ja erityisesti takapihaa, jolle usein sijoitettiin talon kasvimaa, kanala, työtila(t) ja muita talon asukkaille tärkeitä elementtejä kuten esimerkiksi rukouspaikka. Pihat erotettiin aina aidalla toisistaan.
Katot
Asia, mikä harvoin taloa rakentaessa otetaan huomioon, on katto. Liian pinta-alallisesti suurelle rakennukselle on hyvin hankala saada järkevissä mittasuhteissa olevaa kattoa, kun taas muuten suurelle mutta liian kapealle rakennukselle tarpeeksi korkean katon rakentaminen on ongelma. Katon sisäpuolelle rakennettavat kattoristikot ovat hyvä tapa saada talo näyttämään myös sisältä realistiselta. Katothan eivät kuitenkaan ikinä olleet pystyssä omin voimin, vaan aina tarvittiin jonkinlainen tukirakenne.
Katoilla oli kolme pääasiallista tarvetta: Pitää vesisade, lumisade ja auringonpaiste loitolla. Jokaista tarvetta parhaiten ajaa hieman erilainen kattotyyli.
Pohjoiseen lumisille alueille (Ahdonsaari, Jatunmaa) on hyvä tehdä jyrkkiä kattoja sillä tasaisille katoille kasautuva lumi usein romahdutti katon. Jyrkkä kattokulma salli lumen liukua pois katolta.
Etelään lämpimille alueille (Vihannonsaari, Magna) ei kannata tehdä jyrkkiä kattoja. Matala katto on helpporakenteinen ja riittää vähäisen vesisateen ja auringon pitämiseen poissa.
Muille alueille (Hiidensaari) sopii hyvin näiden välimalli, eli n. 45 asteen kulmassa oleva katto. Se riittää hieman runsaamman vesimäärän valumiseen pois katolta, ja joissain tilanteissa kestää varmasti kevyen lumikuormankin.
Katoissa yleisesti ottaen suositut kivireunat eivät ole realistisia ja niitä kannattaa lähtökohtaisesti aina välttää. Joissain tapauksissa nekin kuitenkin kieltämättä näyttävät hyvältä, eikä niiden rakentamista sen takia mitenkään erityisesti tässä “kielletäkään”.
Sisustaminen
Keskiajan talot olivat yleensä yksi iso huone, joka suuremmissa taloissa saattoi olla jaettu kahtia. Maaseudun talot olivat usein yksikerroksisia, mutta vintti tarjosi myös tilaa myös asua ja elää. Vaikka huoneet olivat isoja kannattaa silti välttää korkeussuunnassa liian korkean rakentamista. Pieniin huoneisiin tilan jakamisen sijasta sermejä käytettiin laajasti, ja esimerkiksi nukkuma- tai työnurkkaus saatettiin hyvin eristää muusta huoneesta sermillä. Ahtaiden käytävien ja useiden pienien huoneiden rakentamista pieniin taloihin on syytä välttää, vaikka ne suuremmissa rakennuksissa kuten linnoissa saattavat toimiakin.
Kirkot / Kappelit
- /warp kappeliopas tai muu oman uskonnon sopiva
wip
Linnat
wip
Muut erikoisrakennukset
Muut rakennustyylit
Palvelin sijoittuu yleisesti myöhäisempään keskiaikaan; ~1300-1500 luvut. Tämä menee esimerkiksi päällekäin varhaisen renessanssin kanssa. Myös euroopan ulkopuoliset rakennustyylit sopivat ja ovat tervetulleitakin, mutta tällöin rakentajan odotetaan perehtyvän edes jollain tasolla vastaavan alueen tyyliin vastaavalla aikakaudella.
Harkiten voit tehdä esimerkiksi kreikkalais-roomalaisen temppelin (Hellenistiseltä kaudelta noin vuoteen 0), mutta huomioi tällöin rakennuksen ikä, sekä miten sitä olisi ajan saatossa kunnostettu tai rappeutunut. Ikä vaikuttaa myös eri materiaaleihin eri tavoin: puu kestää huonommin aikaa, kuin kivi.
Huomioi kaikessa rakentamisessa alue mihin rakennat. Älä rakenna pohjois-Afrikan islamilaista tyyliä keskelle Jatunmaata, tai viikinkien pitkätaloa viidakkoon ilman, että sovitat tyyliä vahvasti. Sisustusten kanssa tämä on hieman vapaampaa, mutta silti hyvä huomioida.
Ihmishistorian saatossa montaa rakennustyyliä yhdistää kuitenkin lähtökohtainen käytännöllisyys ja varallisuuden asettamat rajat.
Rakennustyömaat
Sääntöjenkin mukaan rakennukset tulee saattaa loppuun vähintään ulkoisesti mahdollisimman nopeasti. Isommat rakennukset eivät kuitenkaan realistisesti päivässä tai parissa kohoa näin nopeasti. Jos rakennus jää pidemmäksi aikaa kesken, on siihen sopiva tehdä rakennustyömaaelementtejä mm. lautacluttereilla, tynnyreillä, ehkä tahkoilla, rakennustelineillä tai jopa nostureilla jos haluaa hurjastella.
Laivat
Sarastuksen kartta on hyvin meripainotteinen, joten merenkulku on ollut suuri osa ihmisten elämää. Laivat voivat toimia asuinpaikan lisäksi myös statussymbolina. Esimerkiksi läänin satamaan ankkuroitu toisen läänin alus voi symboloida läänien välistä yhteystyötä tai luottamusta, tai olla vain puhtaasti vaurauden symboli. Jos matkaat usein kahden läänin väliä veneellä voi myös olla hyvä idea rakentaa merireitin kumpaankin päähän pieni laiva tai vene jolla kuvainnollisesti matkaat.
Tiet
Valtaosassa paikoista etenkään kaupunkien ulkopuolella tiet eivät olleet kivetettyjä. Asutuskeskusten väliset tiet olivat usein pelkkää multapolkua, ilman tasaisia selviä reunoja reunoja ja tien “keskellä” paikoissa joissa kärryjen pyörät eivät maata kuluttaneet saattoi jopa olla ruohoa. Tässä voi hyödyntää mm. ruohoa, pikkukiviä tai tapauskohtaisesti kuivaa ruohoa tien keskellä sekä reunoilla. Kivitiet sopivat hyvin erityisen vilkkaisiin paikkoihin erityisesti kaupunkien keskustoissa, mutta usein nekin olivat mutapohjaisia.
Kylissä ja kaupunkien keskustojen ulkopuolella tie voi täyttää koko talojen välisen alueen. Leveämmissä kohdissa voi jopa kaupungeissa olla vihertäviä läikkiä siellä mistä ihmiset olisivat todennäköisesti kulkeneet vähemmän.
Mieti tietä suunnitellessa, miksi tie kulkee juuri tästä, ja mihin tietä siihen suuntaan kulkevat olisivat oikeasti menossa. Älä väkisin poikkea tietä luonnolliselta reitiltään, vaan tee se siihen mistä ihmiset oikeasti kulkevat. Pienempien polkujen lisääminen tekee tiestä huomattavasti realistisemman. Erityisesti jos tien käyttäjät jatkuvasti poikkeavat siltä ja käyttävät oikoreittejä, on niihin kohtiin hyvä rakentaa pieni polku. Tätä polkua voi ajan kuluessa olla hyvä kasvattaa suuremmaksi, ja ehkä lopuksi aivan täysikokoiseksi tieksi.
Sillat
Wip