Elg Y'Dium

Nalle kadoksissa

Katkelma unohdettavan kaivosmiehen päiväkirjasta 29.12.127

Kaivoksella tapahtui tänään kummallisuuksia. Oli aivan tavallinen työpäivä; louhimme syvällä kaivoksen uumenissa, kun yhtäkkiä kuulimme vaivalloista hengitystä jostain syvältä, pimeän sortuneen käytävän uumenista.

Käytävä on ollut sortuneena nyt jo joitakin viikkoja, eikä kukaan kaivosmiehistä ollut jäänyt sinne, joten emme Tapion kanssa tienneet yhtään, mitä ajatella asiasta.

“Ugggh”, käytävästä kuului. Eläimeksi sitä ei voinut luulla, se oli selvää. Huhuilimme käytävään, ja voihkinta toki jatkui, muttei vastausta kuulunut.

Otin aloitteen ja aloin hakata reikää sortuman läpi, joka ei onneksi ollut mitään äärimmäisen tiheää. Tapio liittyi työhön perässäni, ja hitaasti reikä kasvoi yhä suuremmaksi. Lopulta pääsin sujahtamaan siitä läpi.

Tapio ojensi lyhdyn raosta, ja kun silmäni tottuivat tunkkaiseen ilmaan, näin sisällä moljottavan nallen. Kuolemanpartaalla, muttei kuollut.

Kerroin löydöksestäni Tapiolle reiän läpi, ja vastauksena sain vain: “Voi jehna, ei nalleista muuta seuraa kuin harmia… mutta emme me sitä sinnekään voi jättää.”

Yhteistuumin saimme raahattua nallekaisen reiän suulle, josta Tapio veti sen läpi hitaasti — eikä varmasti erityisen mukavasti sille nallelle. Siitä kannoimme sen ulos raittiiseen ilmaan, jossa se heräsi.

“M-missä olen?” se kysyi karhealla äänellä. Ojensin sille vesipullon, jonka se otti mielissään vastaan ja joi nopeasti tyhjäksi. “Olit kaivoksessa. Raahasimme sinut sieltä ulos. Miten edes pääsit sinne?”

Nalle tuijotti minua pitkään hölmistyneenä, kuin sitä olisi vasaralla päähän lyöty. “Kaivoksessa?” se mutisi melkein itsekseen noustessaan pystyyn, nyt selvästi virkeämpänä, vaikkakin yhä heiveröisenä.

“Mihin ihmeeseen tähdet ovat minut johdattaneet…” se jatkoi mutisten, ja lähti heikoin askelin porttia kohti.

Tähän vastasin, vaikkei sitä pyydettykään: “Sarastukseen.”

Elgydium, joka kulkee nimellä Elg Y'Dium, on Harmiolainen nalle. Harmi ehdottomasti on.