Elg Y'Dium
| ||||||||
Katkelma unohdettavan kaivosmiehen päiväkirjasta 29.12.127
Kaivoksella tapahtui tänään kummallisuuksia. Oli aivan tavallinen työpäivä; louhimme syvällä kaivoksen uumenissa, kun yhtäkkiä kuulimme vaivalloista hengitystä jostain syvältä, pimeän sortuneen käytävän uumenista.
Käytävä on ollut sortuneena nyt jo joitakin viikkoja, eikä kukaan kaivosmiehistä ollut jäänyt sinne, joten emme Tapion kanssa tienneet yhtään, mitä ajatella asiasta.
“Ugggh”, käytävästä kuului. Eläimeksi sitä ei voinut luulla, se oli selvää. Huhuilimme käytävään, ja voihkinta toki jatkui, muttei vastausta kuulunut.
Otin aloitteen ja aloin hakata reikää sortuman läpi, joka ei onneksi ollut mitään äärimmäisen tiheää. Tapio liittyi työhön perässäni, ja hitaasti reikä kasvoi yhä suuremmaksi. Lopulta pääsin sujahtamaan siitä läpi.
Tapio ojensi lyhdyn raosta, ja kun silmäni tottuivat tunkkaiseen ilmaan, näin sisällä moljottavan nallen. Kuolemanpartaalla, muttei kuollut.
Kerroin löydöksestäni Tapiolle reiän läpi, ja vastauksena sain vain: “Voi jehna, ei nalleista muuta seuraa kuin harmia… mutta emme me sitä sinnekään voi jättää.”
Yhteistuumin saimme raahattua nallekaisen reiän suulle, josta Tapio veti sen läpi hitaasti — eikä varmasti erityisen mukavasti sille nallelle. Siitä kannoimme sen ulos raittiiseen ilmaan, jossa se heräsi.
“M-missä olen?” se kysyi karhealla äänellä. Ojensin sille vesipullon, jonka se otti mielissään vastaan ja joi nopeasti tyhjäksi. “Olit kaivoksessa. Raahasimme sinut sieltä ulos. Miten edes pääsit sinne?”
Nalle tuijotti minua pitkään hölmistyneenä, kuin sitä olisi vasaralla päähän lyöty. “Kaivoksessa?” se mutisi melkein itsekseen noustessaan pystyyn, nyt selvästi virkeämpänä, vaikkakin yhä heiveröisenä.
“Mihin ihmeeseen tähdet ovat minut johdattaneet…” se jatkoi mutisten, ja lähti heikoin askelin porttia kohti.
Tähän vastasin, vaikkei sitä pyydettykään: “Sarastukseen.”
Kommelvenkkein kautta Harmion voudiksi
Kas kun Elg Y'Dium ens' kertaa tassunsa Sarastukseen laski, ei tällä ollut pennin jeniä taskussa, eikä kunniaa nimensä takana. Niinpä nalle tuntematon teki tuota työtä fyysistä ja sielua syövää, jotta kolikko, miksei toinenkin, taskunpohjalle tipahtaisi. Ja siinä kaiken raadannan lomassa ehti tämä hetkeksi taiteeseenkin tykästyä.
Vaan kunhan rahaa koossa oli, kävi suunta kohti Harmiota. Sinne tämä nalle pystytti Harmion Yleishyödyllinen Oy:n, tuon maiden ensimmäisen osakeyhtiön. Yhtiön johdossa tämä kauppaa kävi ympäri maailman, ja numeroita pyöritteli, kuten parhaaksi osasi.
Lopulta Harmiosta, noilta jo tutuksi tulleilta kotipojukoilta, kaikui torvi. Alalääniä siellä rakennettiin, ja väkeä sen pyörittämiseen kaivattiin. Elg Y'Dium kuuli kutsun, töpötteli paikalle ja ryhtyi apuun juuri siten miten parhaiten osasi: numeroita pyörittäen.
Harmiosta tuonne pohjoiseen Auraan
Kas kun Harmion pakka sekaisin meni, ja maailmaa nähty oli, niin nalle tuo paikkaansa hukassa etsi. Auran läänin vasallisopimus oli juuri purkautunut, ja läänin uusi vasalli Lohfin von Repo etsi lääninvoutia tekemään juuri sitä mitä tämä nalle osasi. Pyörittämään numeroita.