Veren tie
Historia ja synty:
Veren tie on ikivanha oppi, joka on kulkenut soturilta toiselle Mestari–oppilas -ketjuna. Sen tarkkaa syntyä ei tunneta: toiset väittävät sen juontuvan muinaisista sotaherroista, toiset pitävät sitä yksittäisten mestareiden kokoamana viisausperintönä. Oppia on aina seurannut vain harva. Monet pitävät sitä liian ankarana tai ristiriitaisena ajan hengen kanssa. Mutta ne, jotka sen omaksuvat, kantavat mukanaan vanhaa kunnian liekkiä. Nykyään se tunnetaan vain muutamien hurskaiden soturien keskuudessa
Oikeudenmukaisuus: Älä taistele väärän asian puolesta, mutta oikeuden edessä ei saa paeta.
Urheus: Pelko on normaalia, mutta toimimatta jättäminen on synti.
Hyveellisyys: Aseet on tarkoitettu suojelemaan heikompia, ei vain tuhoon.
Kunnioitus: Kohtele vihollistakin arvokkuudella.
Rehellisyys : Sanoilla ja teoilla pitää olla sama paino – lupaus on yhtä kuin vala.
Kunnia: Henkilökohtainen maine on pyhä.
Lojaliteetti : Velvollisuus aseveljiä ja lupaamaansa kohtaan on rikkomaton.
Yhteisön etu: Yksilön kunnia kalpenee yhteisen hyvän rinnalla; soturi kantaa taakkansa, jotta kansa voisi elää.
Veren tien seuraajat harjoittavat yksinkertaisia mutta voimallisia rituaaleja:
Hiekkaterän rituaali: Ennen taistelua soturi ottaa kourallisen hiekkaa ja valuttaa sen miekan terää pitkin maahan. Tämä muistuttaa, että veri ja maa ovat sidotut toisiinsa – yksilö katoaa, mutta kansa jää.
Katekismuksen lausunta: Soturi lausuu kahdeksan käskyä, joko kaikki tai vain viimeisen: “Kansan hyvinvointi ennen omaa.”
Kaatuneiden kunnioitus: Hautakivelle ei jätetä kukkaa, vaan pieni teräksen tai hiekan pala – merkki siitä, että soturi kuului Veren tielle.
Itsetutkiskelu: Päivän päätteeksi soturi miettii, toimiko hän Miekankäskyjen mukaan vai poikkesiko hän tiestä.
Ydinajatus Veren tie ei ole yhden miehen oppi, vaan sukupolvien ketju. Se on ankara tie, jota vain harvat seuraavat loppuun asti. Mutta ne, jotka sen kulkevat, muistetaan kauan sen jälkeen, kun heidän verensä on jo kuivunut hiekkaan.