Viiden Totuuden Prefektuuri

Viiden Totuuden Prefektuuri

Viiden Totuuden Prefektuuri Viiden Totuuden Prefektuurin & Totuudenpolun tunnus ________________________________________________ Maaherra: Hassesson Rovasvalkia Sotaherra: Jipes Yöailakki Tuomioherra: Qvin Valonkaiku Maapäivien puhemies: Jipes Yöailakki ________________________________________________ Perustettu: 4.5.670 𝐣𝐕𝐌. Lakkautettu: 24.7.671 𝐣𝐕𝐌. Uskonto: Totuudenpolku Lainsäädäntö: Prefektuurin lainsäädäntö ________________________________________________ Edeltäjät: Varjosalon kaganaatti Natain Prefektuuri Zenyara Seuraajat: Natain Prefektuuri ________________________________________________

---

‎‎‎

Viiden Totuuden Prefektuuri oli lääni Sarastuksen kuningaskunnan koillisosissa. Prefektuurin hallinnollisena keskuksena toimi Zenyara. Prefektuuriin kuului myös Natain daimiokunta.

Prefektuuri oli lääninä poikkeuksellinen, sillä sen hallintojärjestelmä rakentui muista lääneistä poiketen pitkälti kansanvallan ja demokratian varaan. Tämän lisäksi, Prefektuuri nimensä mukaisesti rakentui Totuudenpolun viiden valaistumiseen johtavan suunnan varaan ja Totuudenpolun usko oli Prefektuurin kulttuurin, lainsäädännön sekä yhteiskunnan keskiössä. Toisin kuin muualla Sarastuksessa, Kalpeaa Tähteä ei juuri harjoitettu prefektuurin alueella.

Politiikka

Kansanvalta

Prefektuuri oli demokraattinen lääni, joten sen hallintojärjestelmä poikkesi merkittävästi kaikista muista alueista koko Sarastuksen valtakunnassa. Prefektuurissa korkeinta valtaa kantoi maapäivät, lakeja säätävä ja muita suuria päätöksiä tekevä elin, jonka istuntoihin jokainen kansalainen sai ottaa osaa. Näin Prefektuurissa jokainen kansalainen kantoi poikkeuksellista valtaa vaikuttaa läänin päätöksentekoon ja linjoihin.

Prefektuurin hallinto noudatti vallan kolmijako-oppia, teoriaa, jonka mukaan valta tuli jakaa lainsäädäntövaltaan, toimeenpanovaltaan ja tuomiovaltaan. Prefektuurissa lainsäädäntövaltaa kantoi maapäivät, toimeenpanovaltaa maaherra ja tuomiovaltaa tuomioherra. Selkeä ja hyvin toteutettu vallanjako takasi, että Prefektuurin hallinto pysyi tasapainossa ja eri osa-alueiden vallankantajat pitivät toisiaan kurissa varmistaen, ettei yksikään väärinkäyttänyt valtuuksiaan. Ensisijaisesti korkeinta valtaa kantoi kuitenkin aina Prefektuurin kansa.

Maapäivät

Maapäivät oli Prefektuurin lakiin kirjattu läänin korkeinta lainsäädäntövaltaa kantava elin. Jokaisella Prefektuurin täysivaltaisella kansalaisella oli paikka ja äänioikeus maapäivillä, eli jokainen Prefektuurin kansalainen omasi mahdollisuuden jättää lakialoitteita ja äänestää niistä. Juuri lakien säätäminen oli maapäivien tärkein tehtävä, mutta sen lisäksi sillä oli myös muita, Prefektuurin lakiin eriteltyjä oikeuksia. Maapäivät vastasi esimerkiksi maaherran valitsemisesta, viranhaltijoiden nimitysten ja irtisanomisten hyväksymisestä, taloussuunnitelman hyväksymisestä, sodanjulistusten hyväksymisestä ja Prefektuuria sitovien lääneinvälisten sopimusten hyväksymisestä. Maapäivät kokoontui vähintään kerran kuussa, ja sen istuntoja puheenjohti maapäivien keskuudestaan valitsema puhemies.

Maapäivien toiminnan sujuvoittamiseksi kansalaisilla oli oikeus muodostaa omia valtuuskuntiaan, joihin muut kansalaiset saattoivat halutessaan liittyä jäseniksi. Valtuuskunnat toimivat samanmielisesti ajattelevien poliittisina ryhmittyminä. Valtuuskuntien johtajilla oli oikeus käyttää maapäivien istunnoissa niiden valtuuskunnan jäsenten äänioikeutta, jotka eivät olleet itse läsnä. Valtuuskunnat siis mahdollistivat oman äänen kuuluvuuden takaamisen, vaikkei itse ehtinytkään paikalle.

Prefektuurissa lakkautushetkellä toimineet valtuuskunnat:

• Vaaleanpunainen valtuuskunta (pink.), johtajana Yuthak Hoivanliekki
• Prefektuurin maltilliset (malt.), johtajana Jipes Yöailakki
• Natain kansan valtuuskunta (nat.), johtajana Wezurd Karolina Entō
• Ulko-Prefektuurilaiset (ulk.), johtajana Newhauz von Dupenstein
• Tähdet ja kuu (tk.), johtajana Qvin Valonkaiku
• Varjosalon rauhanpiiri (vrp.), johtajana Frodoes Konervo

Entiset Prefektuurissa toimineet, sittemmin lakkautetut valtuuskunnat:

• Prefektuurin sotilaallinen yhtenäisyysliitto (psy.), johtajana Chenziras Xalther

Kartta maapäivien valtuuskunnista ja niiden voimasuhteista, helmikuu, 671 jVM.

Maaherra ja toimeenpaneva hallinto

Maaherra oli Viiden Totuuden Prefektuurin hallitsija ja Kruunun vasalli. Maaherran tehtävä oli ylläpitää Prefektuurin päivittäistä järjestystä. Maaherra valittiin noin kahden kuukauden välein vaaleilla Prefektuurin maapäivillä Prefektuurin kansalaisten keskuudesta. Prefektuurin maaherra oli koko valtakunnan ainoa demokraattisilla vaaleilla valittu vasalli.

Luettelo Prefektuurin hallitsijoista.

Nimi	Nimike	Kausi
Jipes Yöailakki	Maaherra	23. heinäkuuta 671 - 24. heinäkuuta 671 jVM.
Hassesson Rovasvalkia	Maaherra	24. toukokuuta 671 - 23. heinäkuuta 671 jVM.
Viiru Viirulainen	Maaherra	24. maaliskuuta 671 - 24. toukokuuta 671 jVM.
Jipes Yöailakki	Maaherra	24. tammikuuta 671 - 24. maaliskuuta 671 jVM.
Jipes Yöailakki	Maaherra	26. marraskuuta 670 - 24. tammikuuta 671 jVM.
Jipes Yöailakki	Maaherra	26. syyskuuta 670 - 26. marraskuuta 670 jVM.
Jipes Yöailakki	Maaherra	20. heinäkuuta 670 - 26. syyskuuta 670 jVM.
Hassesson Rovasvalkia	Lordi	4. toukokuuta - 20. heinäkuuta 670 jVM.
Qvin Valonkaiku	Temppelinherra	4. toukokuuta - 16. kesäkuuta 670 jVM.

Maaherran lisäksi Prefektuurin toimeenpanevaan hallintoon kuuluivat sotaherra, kirstunherra ja Natain daimio. Maaherra omasi oikeuden esittää maapäiville henkilöitä nimitettäviksi näihin virkoihin, mutta maapäivät sai viime kädessä päättää, hyväksyikö se ehdotetut nimitykset. Sama päti myös näiden viranhaltijoiden erottamiseen. Viranhaltijat vastasivat toimistaan maaherralle ja auttoivat tätä toimeenpanevan hallinnon toteuttamisessa. Viranhaltijoilla oli velvollisuus raportoida toimistaan maapäiville maapäivien sitä vaatiessa.

Tuomioherra

Tuomioherra oli viranhaltija, joka johti Prefektuurin korkeaa tuomioistuinta ja siten kantoi Prefektuurissa korkeinta tuomiovaltaa. Tuomioherra toimi korkeimpana lain tulkitsijana Prefektuurin mailla, ja tällä oli esimerkiksi oikeudet toimia tuomarina kaikissa oikeudenkäynneissä sekä ratkaista kaikki hallinnolliset kiistat ja alamaisten väliset riita-asiat. Tuomioherra vastasi siitä, että oikeusprosessit etenivät joutuisasti, hallinnolla oli saatavilla oikeudellista neuvontaa, Prefektuurin lainsäädäntö säilyi tasokkaana ja vallankäyttöä valvottiin. Viime kädessä tuomioherra oli se, joka epäselvissä tilanteissa päätti, miten lakiin kirjattua tekstiä tuli tulkita. Tuomioherran nimitti maapäivät määräenemmistöllä maaherran esityksestä.

Soturisto

Soturisto oli Viiden Totuuden Prefektuurin lainvalvontaelin, jonka tehtävänä oli valvoa ja toimeenpanna lainsäädäntöä sekä turvata kansalaisten rauhaa ja turvallisuutta. Soturisto toimi ensisijaisesti lakia valvovana viranomaisena, mutta sen rooli laajeni tarvittaessa myös Prefektuurin ensimmäiseksi puolustuslinjaksi sisäisiä tai ulkoisia uhkia vastaan. Soturistoa johti sotaherra, jonka maapäivät nimittivät maaherran esityksestä. Sotaherra toimi osana maaherran toimeenpanevaa hallintoa, ja siten koko soturisto vastasi toimistaan maaherralle.

Natain daimiokunta

Natain daimiokunta oli Prefektuurin itsehallinnollinen alue, joka kattoi koko Natain kirsikkasaaren maa-alan. Nataita johti maaherran esittämä ja maapäivien nimittämä daimio, joka omasi vastuun Natain päivittäisten asioiden hoitamisesta. Daimio vastasi toimistaan maaherralle. Daimiolla ja daimiokunnalla oli muutamia erityisoikeuksia Prefektuurin laissa, kuten oikeus omaan paikalliseen lainsäädäntöön, oikeus kerätä laissa säädettyjä veroja Natain mailla, oikeus neuvotella Natain omia sopimuksia muiden läänien ja ulkoisten toimijoiden kanssa sekä oikeus pitää omaa soturistoaan Nataissa. Natain kansan valtuuskunta koostui pääosin natailaisista, jotka olivat ryhmittyneet edistämään natailaisten asemaa ja näkökulman huomioimista maapäivillä.

Kulttuuri

Viiden Totuuden Prefektuurin kulttuuri kietoutui vahvasti Totuudenpolun oppeihin, jotka ohjasivat sekä yksilöiden arkea että läänin toimintaa. Totuudenpolulle ominainen estetiikka heijastui esimerkiksi Prefektuurin omaleimaisessa arkkitehtuurissa ja sen asukkaiden vaatetuksessa. Prefektuurin visuaalinen ilme erosikin merkittävästi muista valtakunnan lääneistä temppeleillään ja räikeillä väreillään. Prefektuurin tunnus oli Viturfei-perhonen, jonka siivet paloivat valkoisella liekillä. Sen lisäksi Prefektuurilla oli oma kansalliskukka, suopursu.

Tuolloin myös demokraattisuus ja kansanvalta olivat näkyvä osa Prefektuurin kulttuuria Totuudenpolun ohella. Prefektuuri ei alkujaan ollut ollut demokraattinen lääni, mutta kansalaisten vaikutusvallan ja yhteisen päätöksenteon vakiintuessa demokraattiset arvot kietoutuivat yhä suuremmaksi osaksi prefektuurilaista ajattelumallia. Prefektuurissa uskallettiin kyseenalaistaa valtaapitäviä, eikä sortoa suvaittu: korkeampaa palkkaa kehdattiin vaatia, riistäviä lakeja voitiin vastustaa ja maaherra voitiin pakottaa toimimaan kansan tahdon mukaisesti. Prefektuurissa asuminen olikin varsin poikkeava kokemus muihin valtakunnan lääneihin verrattuna.

Historia

Hajaantunut kulkijakunta

Ennen Viiden Totuuden Prefektuurin perustamista sen alueella sijaitsi kaksi pääasiallista hallintoaluetta: Varjosalon kaganaatti, jota hallitsi suurkaani (myöhemmin kaani) Arno Tiedonviima, sekä Natain prefektuuri, jonka johtajana toimi daimio Neltsu Unenvire. Näiden lisäksi Valkeavuon markkreivikunta luovutti Prefektuurin perustamisen yhteydessä Totuudenpolulle myönnetyn autonomisen saaren, Zenyaran, osaksi uutta lääniä.

Kaikki edellä mainitut läänit olivat osa Polkukansain Yhteisöä, lääneinvälistä liittoumaa, jonka tarkoituksena oli yhdistää Totuudenpolkua seuraavat kansat ja turvata heidän elonsa Sarastuksen valtakunnassa. Käytännössä Yhteisö oli kuitenkin jäänyt hajanaiseksi ja jokseenkin vaikutusvallattomaksi, ja se kärsi sisäisistä eroista ja jakaumista.

Yhteisöön kuuluivat Prefektuurin perustushetkellä Varjosalon kaganaatin, Natain prefektuurin ja Valkeavuon lisäksi Sarfoldin ja Sydänvedenherttuakunnat. Uusi Prefektuuri ei koskaan liittynyt alkuperäisen Polkukansain Yhteisön jäseneksi, minkä vuoksi Yhteisö jäi käytännössä Sydänveden ja Valkeavuon väliseksi liittoumaksi. Prefektuurin keskuksena toimi sen alkuaikoina Anwein kaupunki, joka sijaitsi Hiidensaarella, entisestä Varjosalosta etelään.

Sota Zenyarasta

Pääartikkeli: Zenyaran konflikti

Viiden Totuuden Prefektuuri joutui sotaan Hallan ruhtinaskunnan kanssa 27.6.670 jVM. Sodan kohteena oli Zenyaran saari. Konflikti oli varsin lyhyt eikä sen aikana nähty lainkaan verenvuodatusta, mutta sen lopputulemana Prefektuuri luovutti alueensa Hiidensaarelta Hallalle. Näin Halla sai haltuunsa Varjosalon, Anwein ja Jalokallion asutuskeskukset, Prefektuurin pitäessä vain Natain ja Zenyaran alueet.

Kohti kansanvaltaa

Rauhanneuvottelujen jälkeen Prefektuurin hallinto uudistui vastaamaan enemmän sille laadittuja tavotteita Prefektuurin lainsäädännössä: "Älköön yksikään matkaaja ole oleva toisen alapuolella." Prefektuurin hallitsijaksi, eli maaherraksi, valittiin vaaleilla Jipes Yöailakki. Jipes Yöailakki oli suositun ja toimivaksi todetun hallintotapansa ansiosta vakiinnuttanut valtaansa ja tullut uudelleenvalituksi kolme kertaa. Jipesin hallintokauden aikana kansanvalta vakiintui Prefektuurissa ja demokraattiset instituutiot kehittyivät: maapäivät ottivat enemmän valtaa ja vallanjako selkeytyi. Jipes on hallitsi Prefektuuria maltillisella otteella ja oli isoilta osin hänen hallintonsa ansiota, että kansanvalta pääsi Prefektuurissa kehittymään ja kukkimaan poikkeuksellisen toimivaksi ja vakaaksi järjestelmäksi.